Tämä on aika spesifi suomentamisjuttu, mut siis: se tunne, kun luet lähes 900-sivuista taittovedosta ja kauhea kiire mutta samalla tiedät että tämä on viimeinen tilaisuus tehdä suomennoksen melkein hyvistä kohdista oikeasti hyviä, ja sitten vielä samaan aikaan kirjasta ilmestyy englanninnos Jenkeissä ja Wall Street Journal (jolla on ilmeisesti yllättävän hyvä kirjallisuusosio) repäisee arvostelussaan, että kirjailijalla on hyvät rahkeet Hollannin ensimmäiseksi nobelistiksi.
VÄHÄNKÖ PAINEITA NYT