Login
You're viewing the functional.cafe public feed.
  • May 9, 2026, 4:49 PM

    Neurodiversiteetti-ajattelu pitää neuropoikkeavuutta erona, ei vajavaisuutena (deficit), ja ratkaisuksi neuropoikkeavuuteen liittyviin haasteisiin siinä tarjotaan yhteiskunnan mukautumista lääketieteellisen hoidon sijaan. Neuropoikkeavia ryhmiä verrataan siinä vähemmistöryhmiin, kuten seksuaali- ja etnisiin vähemmistöihin.
    2/7

    💬 1🔄 0⭐ 1

Replies

  • May 9, 2026, 4:49 PM

    Mayn artikkelin perusteema on, että neurodiversiteetti-malli tarjoaa liian yleistävää lähestymistapaa autismiin. Hänen mielestään meidän pitää kunnioittaa myös niiden yksilöiden näkemyksiä, jotka kokevat neuropoikkeavuuden oireensa patologisiksi (vaikka saisivatkin tukea). Hän ehdottaa että persoonallisuustyypit ovat parempi analogia neurotyypeille kuin etniset vähemmistöt.
    3/7

    💬 1🔄 0⭐ 1
  • May 9, 2026, 4:49 PM

    Esimerkiksi joku voi kokea syvän introverttiytensä haitalliseksi ja hakeutua terapiaan. Joku toinen taas voi pärjätä introverttina mainiosti. Sitten on patologisia persoonallisuustyyppejä, joiden patologinen status ei riipu henkilön itsensä arviosta (esim. narsisti ei usein näe itsessään ongelmaa). Neuropoikkeavuuteen kohdistuu tosin diskriminaatiota ehkä toisin kuin persoonallisuustyyppeihin ja tämän takia May hyväksyisi puheen neurovähemmistöistä.
    4/7

    💬 1🔄 0⭐ 1
  • May 9, 2026, 4:49 PM

    Ero vajeen ja erilaisuuden välillä ei voi Mayn mukaan olla täysin subjektiivinen asia. Onhan esimerkiksi olemassa sokeita ihmisiä, jotka näkevät sokeutensa hyvänä asiana sekä oman kokemusmaailmansa rikkautta arvostavia skitsofreenikkoja. May tuntuu ajattelevan, että esimerkiksi jatkuvan hoidon tarve autismissa on merkki patologiasta. Neuropoikkeavuus ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ole patologista.
    5/7

    💬 1🔄 0⭐ 0
  • May 9, 2026, 4:49 PM

    May kirjoittaa, että lääketieteellinen hoito ja yhteiskunnan mukautuminen eivät ole toisiaan poissulkevia tapoja vastata neuropoikkeavien ihmisten ongelmiin, vaikka niiden välillä nähdään keskustelussa usein voimakasta vastakkainasettelua. Molempia voi soveltaa tilanteesta riippuen.
    6/7

    💬 1🔄 0⭐ 0
  • May 9, 2026, 4:49 PM

    Nykyisen neurodiversiteetti-käsitteen kannattajat sanovat, että autistien patologisointi johtaa stigmatisation ja sortoon. Mayn mukaan leimaaminen ja sorto ovat kuitenkin erillisiä asioita siitä kysymyksestä, nähdäänkö neurotyypit (ainoastaan) erilaisuutena vai patologisuutena ja miten niihin liittyviin ongelmiin vastataan (hoidolla vai yhteiskunnan sopeutumisella). Esimerkiksi sokeus nähdään vajeena, mutta silti sokeidenkin kohdalla on pystytty vähentämään stigmaa ja diskriminointia.
    7/7

    💬 0🔄 0⭐ 2