Varallisuus on taakka. Olen ystäväpiirin ainut joka on onnistunut elämässään niin että on saanut hankittua kesämökin. Nyt vähävaraiset ystäväni tulevat käymään ja tuovat aina jostain saamiaan ämpäreitä lahjaksi. Tai unohtavat niitä kun aikovat kerätä marjoja nälkäisille lapsilleen, mutta sortuvat laiskottelemaan. Proletariaatin lahjoittamia ja unohtamia pääläreitä on pinoina vajassa. Jos tulee kansannousu ja tulipalo niin sammutusketjun muodostaminen ei jää niistä kiinni.

Taas on Etlarin näppispalstalla epäkohta joka en ole itse tajunnut.

Sopivassa päihtymistilassa näiden ostaminen olisi loistava idea. Sitten kaduttaisi. Sitten ottaisin Plug & Play configuration korpun ja pitäisin raksuttavaa ääntä ja kaikki olisi taas hyvin.

Minulla on ollut useammassakin autossa sama moottoriratkaisu. En voi suositella.

Onneksi joku jaksaa olla positiivinen:

En ole jutellut koskaan tehtailijan kanssa. Se olisi kunnia.

Voisikohan persubussista tehdä ihan kiertueen? Se parkkeeraisi eri paikkakunnille ja sitten kansa voisi käydä turvallisesti katsomassa heitä valvotuissa olosuhteissa. Pientä purtavaa ja ohjelmaa. Ihan ne on niinkuin mekin, toteaisi sitten väki huojentuneena.

Aina välillä on hyvä tarkastaa missä vuohi-scene menee. Suomenvuohien pukkilinjasta löytyy monta hyvää ehdokasta tinder-nimiksi.

#dogsofmastodon syksy!

Luin viisauskirjallisuutta ja sitten kauheaa roskaa, pidin molemmista. Sitten tuli omahyväinen ajatus että olen melkoinen epeli ja erityinen yksilö kun näin siirtyilen korkean ja matalan välillä. Varmaan kaikki kokevat samaa ja samalla vähän alaskatsovat niitä kuviteltuja yksilöitä jotka jaanaavat vaan sitä yhtä.

Mihin tässä on kiire, eikun niin...

kokeilin lapsuuteni turhautumisen lähdettä, PC:n King Quest peliä. Olisi hirveä painajainen pelata tämä läpi ilman ohjeita. Vaikka saisin sata vuotta aikaa en keksisi kaikkea. Esimerkiksi kannon tutkiminen "examine stump" ei kerro että siellä on kukkaro sisällä. Se pitää katsoa "look stump" esiin. Nyt tosin läpipeluuohjeet olivat aika paljon lähempänä kuin 40v sitten.

Mökin keittiössä on puuhella. Sillä keittiö lämpenee melkein väkisin todella lämpimäksi, noin 30 asteiseksi. Liiallinen lämpö tuntuu jotenkin suloiselta ja pesämäiseltä kun huoneeseen astuu. Saan siitä suurta mielihyvää. Ehkä jokin primitiivinen vaisto kertoo että asiat ovat yltäkylläisesti, ruokaa ja lämpöä piisaa.

Kolmesta eri lähteestä (lehti, lehti, radio) olen kuullut miten hiljainen tieto siirtyy lähitöissä kahviautomaatilla. Olen aivan varma etten ole koskaan puhunut mitään työasioita kahvitauolla, pelkkää irrationaalista puppua ja kuunnellut juttuja lasten toilailuista tai kipeistä lonkista.

Tämä kannustin aiheutti ostopäätöksen.

Aistin että tulevaisuudessa suomessa saatta olla aika paljon tyhjää hallitilaa tarjolla. Nyt on aika perustaa sisäkarting, kiipeilyseinä yms. tavaraa myyvä yritys ja odottaa AI kuplan poksua vesi kielellä.

Aistin että tätä on edeltänyt jonkinlainen, eikä välttämättä sävyisä, mielipiteenvaihto.

Tein vakuutusyhtiöön pienen vahinkoilmoituksen ja sain päätöksen parissa tunnissa. Se oli selvästi automaatin sylkäisemä. Mietin että onkohan tuossa joku tahallinen viive että tulisi tunne päätöksenteosta? Olisi epäluotettavan oloista että vastaus tulisi sekunnissa.

Mietin missä näen itseni viiden vuoden päästä. Varmaan lähinnä peileissä ja satunnaisesti valokuvissa.

Ettäs tiedätte, Helsinki on tuhoutumassa ja kaikki muuttavat pois.